Nyt ei keksi edes otsikkoa

... koska mitäs sanotte tästä: aloin eilen lukea Petra Hammesfahrin kirjaa Syysuhri. Ja siinä ne pari vapaapäivää sitten menivätkin, sillä en yksinkertaisesti pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni ennen kuin sain sen pari tuntia sitten loppuun. Lainaan suoraan kirjan takakantta: "Hitchcockmaisen mestarillista psykologista jännitystä". Kyllä!

Kirjan juoni menee lyhykäisyydessään näin: joka toinen vuosi syyskuussa katoaa nuori nainen, ainoana poikkeuksena vuosi 1990. Kukaan ei huomaa tapausten yhteyttä, paitsi eräs kadonneiden rekisteröintivirastossa työskentelevä poliisi, joka vähitellen kehittää aaveen tavoin toimivasta sarjamurhaajasta lähes pakkomielteen. Samaan aikaan kun nuoria naisia katoaa, eräs Karen päätyy ensin teiniäidiksi ja sitten parin vuoden päästä siitä tappajaksi. Varsinkin jälkimmäinen piinaa Karenia vielä vuosikymmenenkin jälkeen, sillä hänen mielensä kieltäytyy muistamasta kaikkia onnettomuuteen johtaneita tapahtumia. Mitä on tapahtunut ja kenen toimesta? Miksi ankat pitää hätistää pois?

Kirja suorastaan imaisi mukaansa esinäytöksestä lähtien. Kirjailija vuorottelee Karenin ja poliisin välillä, nostaen välillä muitakin hahmoja esiin vuorollaan. Melko klassisesta alkuasetelmasta huolimatta tarina on kerronnan vuoksi mielestäni uniikki. Ajattelin nimittäin aluksi, että Hammesfahrin teksti on liiankin helppolukuista, mutta lukemisen edetessä tajusin, että hänen tapansa rakentaa juonta tekee kirjasta kaikkea muuta kuin helposti pureskeltavan. Kirjoitustyyli pitää hahmoja käsivarren mitan päässä lukijasta: he ovat eksyksissä ja epävarmoja, perinteiset sankarinroolit puuttuvat ja lukija tuntuu seuraavan tapahtumia kuin ulkopuolisena. Tarina etenee sykäyksittäin, mutta silti siinä on jämähtyneisyyden tunnelma. Murhaajan jahtaaminen on sekasortoista, eikä se mene niin kuin, no, dekkareissa yleensä. Lukijaa ei ehdottomasti pidetä tyhmänä ja jännitys säilyy upeasti loppuun asti niin, että lopussa lukija jää keräilemään juonen palasia matkan varrelta vaikka syitä epäillä tiettyjä tahoja annetaan jo melko varhaisessa vaiheessa.

Kirja oli siis kaiken kaikkiaan äärimmäisen (jälleen takakantta lainatakseni) hyytävän mukaansatempaava. Ainoa asia, mikä vähän häiritsi, oli kirjoitusvirheiden määrä tekstissä. Olikohan kukaan oikolukenut suomennosta ennen kuin se meni painoon? Kirja on joka tapauksessa saksalaiskirjailijan ensimmäinen suomennettu teos, muut suomennetut ovat Pahantekijä ja Uskoton mies. Nainen on kirjoittanut ensimmäisen trillerinsä vuonna 1991 ja sen jälkeen tehtaillut niitä ahkerasti lisää. Ihmettelinkin siis, että miksi vain kolme on suomennettu? Aion ne joka tapauksessa etsiä käsiini asap, sillä niin hyvän vaikutuksen naisen kirjoitustaidoista tämä ensimmäinen teki. Ja nyt harmittaa etten osaa saksaa.

Petra Hammesfahr: Syysuhri (2002) Otava.

Musiikkisuositus: Marilyn Manson - Born Villain-albumi